Viikonloppuna käytiin useammassa luontokohteessa, tallattiin pätkiä luontopoluista ja päädyttiin aina jollekin tulipaikalle, laavulle tai kodalle. Ilma oli mitä kaunein, eikä todellakaan olisi uskonut, että eletään jo ihan syyskuun loppua. Vaikka kuinka olin katsonut sääkarttoja, jotka näyttivät 20 lämpöastetta, pakkasin silti mukaan toppaliivin, pipon ja villapaidan. Toppaliivistä luovuin ensimmäisenä ja pipon heitin repusta naureskellen, että eipä taida tätäkään tarvita. Villapaitakin pääsi aika ajoin vyötäisille roikkumaan ja matka jatkui t-paita päällä.
Samaa naureskelivat muutkin kanssakulkijat. Päällystakit oli siirretty reppuun tai laukun remmeihin roikkumaan. Käsittämättömän lämmintä. Luontopoluilla oli kivasti ihmisiä liikenteessä ja monien kanssa tuli juteltua sään lisäksi koronan vaikutuksesta retkeilyyn sen positiivisessa mielessä sekä hieman sen tuomista negatiivisista lieveilmiöistä eli mm. siitä, kuinka metsässä oikeasti tulisi toimia luontoa kunnioittaen ja viedä edes ne roskat mukanaan. Itselle aivan itsestäänselviä asioita, mutta toisille ei. Onko kyse enemmän välinpitämättömyydestä, kuin typeryydestä, en tiedä.
Itseäni kiinnostaa aina näillä omilla luontoretkillä ihmisten kanssa keskustellessa, miksi he ovat lähteneet metsään. Tarinoita on yhtä monta kuin ihmisiäkin. Toisille se on makkaranpaisto, sienten tai marjojen poimiminen, toiset nauttivat luonnosta ja samalla mukana kulkeva koira saa myös päivälenkin. Tai se voi olla perheen kanssa vietettyä laatuaikaa kalastaen ja eväitä syöden. Kaveriporukallakin voi lähteä kalastamaan ja saalis on loppupeleissä vain mukava lisä, jonka luonto tarjoaa. Lisäksi tapasimme naisporukan laavulla istumassa kaunista syyspäivää maailmaa parantaen ja hyvästä seurasta nauttien.
Tarinoita on yhtä monta kuin ihmisiäkin. Toisille se on makkaranpaisto, sienten tai marjojen poimiminen, toiset nauttivat luonnosta ja samalla mukana kulkeva koira saa myös päivälenkin. Tai se voi olla perheen kanssa vietettyä laatuaikaa kalastaen ja eväitä syöden.
Retkeilyn ei tosiaan tarvitse aina olla pitkien matkojen patikointia rinkka selässä. Tottakai niillekin on se oma aikansa ja paikkansa, mutta kuinka mukavaa on lähteä vain vapaapäivänä myös pienille päiväretkille vaikka niinkin matalalla kynnyksellä, että otetaan hyvät ruuat, juomat ja seurat mukaan ja mennään laavulle, jonka viereen pääsee miltei autolla tai enintään parin kilometrin kävelyllä.
