Tämä luontopolku keikkui pitkään ”pitäisi käydä”-listalla. Opiskellessani luonto-ohjaajaksi Kouvolan seudun ammattiopistolla, suoritimme osan opinnoistamme Anjalan luonnonvaran toimipisteessä. Tällöin kävelimme osan reittiä ja oppilastyönä korjasimme pätkän kaidetta.

Reitti lähtee Anjalan nuorisokeskuksen läheltä ja auton voi jättää makasiinikahvilan vieressä olevalle parkkipaikalle. Reitille kannattaa lähteä makasiinikahvilan vieressä olevalta tieltä, joka johdattaa voimalaitoksen porteille. Ison portin vieressä oleva pikkuportti on auki.

Polku johdattelee ensin kohti Kymijokea. Rantaan saapuessa vastarannalla näkyy tehtaan rakennuksia. Reitti kulkee korkealla rantakalliolla ja vaikka korkeuseroa joenpintaan onkin, ei se tunnu pelottavalta. Reitin korkeat kohdat on hyvin suojattu kaiteilla ja maisemat ovat upeat.

Levähdyspaikkoja oli pitkin reittiä, jos ei malttanut odottaa eväiden syöntiä laavulle asti. Kymijoen rantaa aikamme tarvottuamme ja maisemia ihailtuamme, reitti alkoi viedä meitä alaspäin. Ennen laavua kuljimme raput alas ja pääsimme kurkkaamaan Kymijoen rantaa hieman matalammalta.

Polku oli kaikin puolin helppokulkuista, vaikka alkupätkällä olikin nousua ja laskua. Ihailtavaa riitti niin jokimaisemassa kuin metsän puolellekin kurkkiessa. Kasvillisuus vaihteli havu- ja lehtimetsän välillä ja varsinkin näin syksyllä kaikennäköiset sienet kiinnittivät huomion. Oma sienituntemukseni ei ole kovin kummoista, joten intouduimme keksimään niille ihan omia nimiä, kuten nuijasieni, hattivattitatti ja mitä näitä nyt metsässä voisikaan olla.

Laavulle päästyämme harmittelimme hiukan, kun emme laiskuuttamme ottaneet aamulla eväitä mukaan. Joku oli jättänyt jälkeensä savuavan nuotion tulipaikalle ja siitä olisi ollut helppo sytytellä uudet tulet. Tyydyimme tällä kertaa istuskelemaan rantakalliolla, nauttimaan auringon lämmittävistä säteistä ja ihailemaan maisemaa.

Eväitä ei välttämättä tällaiselle reitille tarvitse ottaa, koska koko reitin pituus on vain reilut kaksi kilometriä. Suosittelen kuitenkin varaamaan aikaa reitin kiertämiseen, koska nähtävää ja ihasteltavaa on sen verran paljon, että esimerkiksi tunti on aika lyhyt aika. Kiireessä ei kannata tälle reitille lähteä.

Jos syystä tai toisesta ei halua kiertää lenkkiä, vaan ainoastaan nauttia laavulla olosta, onnistuu sekin. Autolla pääsee ajamaan metsätietä melkein laavun viereen (kävelymatkaa noin 100 m).

Laavulta matka jatkuu eteenpäin hetken aikaa vielä Kymijoen vartta myöten, ennenkuin se kääntyy metsään päin. Vastaan tulee metsätie, jonka ylitettyä matka jatkuu taas polkua pitkin. En mene takuuseen, mutta voisin melkein väittää, että jos Känkkärän luontopolkua katsoo nettisivuilta kartalta, se ohjaa takaisin tuota metsätietä pitkin. Luontopolun alussa on kuitenkin kartta, jossa on erilaisia reittejä, siitä kannattaa ottaa kuva. (Itse huomasin tämän vasta jälkikäteen kuvia käsitellessäni.)

Me jatkoimme kuitenkin metsään vievälle polulle ja kyllä kannatti. Reitti oli mitä parhain metsäkävelyyn ja polun varrelta lähti pieniä polkuja, joiden varrelle oli pulpahdellut suppilovahveroita.

Polku vei meidät lopulta havumetsästä täysin toisenlaiseen maisemaan, istutettuun lehtimetsään. Olo oli jopa hieman epätodellinen, koska maisema vaihtui niin nopeasti. Tiukassa rivissä seisovat lehtipuut tuntuivat kuiskivan meille tahtia ”vasen, vasen, vasen kaks kolme”. Mielelläni kuulisin niiden tarinan, kuka ja miksi ne on sinne istutettu.

Reitti kääntyi pikkuhiljaa ja palasi takaisin sille metsätielle, jonka olimme ylittäneet aiemmin. Tästä jatkoimme vielä reitin loppuun, joka vei meidät takaisin parkkipaikalle.

Olen aika varma, että tämä luontopolku tarjoaa varmasti jokaiselle jotakin. Itse ainakin koin, että tämä oli sujuva läpileikkaus vähän kaikkea.

Navigaattoriin kannattaa laittaa osoite Ankkapurhantie 15, Anjala, niin se vie suoraan parkkipaikalle.

Kuvat minusta: Anna-Karoliina Pelto

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *