Pari viikkoa sitten kävimme ystäväni kanssa kuvailemassa muutamia Kannuskosken kohteita, kuten Tolpankankaan luontopolkua, josta kirjoittelinkin jo aiemmin. Päivän viimeisenä kohteena meillä oli Taikinakoski.
Aurinko alkoi jo taittaa siinä kohtaa päivää varjoja entistäkin pidemmiksi ja tuntui, että luonto vain kaunistui kaunistumistaan. Syksyn värit syvenivät ja tulivat vieläkin paremmin esiin.
Taikinakoski kuuluu yhtenä osana Väliväylän melontareitistöön. Sinne on helppo rantautua pitämään taukoa tai yöpymään laavulle. Se on myös täydellinen paikka, jos etsitään luontokohdetta, jonne pääsee lähes viereen autolla. Taikinakoskella on laavu, puucee ja laituri. Lisäksi joen yli kulkee hieno silta, josta pääsee ihastelemaan jokimaisemia.
Itse kävin täällä aikanaan ensimmäistä kertaa, kun olin Kameraseuran mukana kuvaamassa palavaa teräsvillaa (sitä pyörittämällä saadaan lentämään kipinöitä, jotka pitkällä valotusajalla näyttävät tulisateelta). Sen jälkeen olen käynyt pari kertaa laavulla pyörähtämässä mutta koskaan en ole tullut kävelleeksi sillan jälkeen lähtevää polkua sataa metriä pidemmälle, joten en valitettavasti tiedä vielä tänäkään päivänä, minne polku vie tai palaako se eri reittiä takaisin. Olettamus on, että se voisi viedä Kyykoskelle?
Taikinakoskelle pääsee autolla Kannuskoskentietä pitkin ja jos laittaa navigaattoriin osoitteeksi Kannuskoskentie 547, ei ainakaan kovin kauas kohteesta joudu. Risteys tulee kieltämättä aika nopeasti ja on Kouvolasta päin tullessa oikealla. Laavun vieressä on pieni parkkipaikka ja reitti parkkipaikalta laavulle on esteetön.
Taikinakoskelle voi kevyin mielin tulla hyvinkin matalalla kynnyksellä ja erittäin hyvänä esimerkkinä tästä oli kolmen naisen porukka laavulla. He olivat tulleet viettämään iltaa laavulle, parantamaan maailmaa ja nauttimaan luonnosta. Ja kuten heistä yksi totesikin, oli hän saanut ystävänsä mukaan nimenomaan sillä, että laavulle on helppo tulla, mutta pääsee silti luontoon nauttimaan juurikin siitä, mitä luonto parhaimmillaan tarjoaa.
Kuva minusta: Anna-Karoliina Pelto