Syksy tekee itselleni sen, että pimeiden iltojen myötä saapuvat erilaiset langat ja neuleohjeet sohvan vierelle koriin. Ja neulominen on sellainen harrastus, jota en malta lopettaa. Neulon vielä tämän kerroksen ja tämän kuvion ja… Tähän kun vielä lisätään muutama sateinen päivä, jonka varjolla voi hyvin jäädä sisälle neulomaan, alkoi eilen jo todellakin tuntua siltä, että ulos pitää päästä.

Ajelin autolla Kouvolaan Kalalammelle ja mietin matkalla, että mihinköhän auton oikein jättäisi. Nettisivuilta olin löytänyt osoitteen Verkkokatu 2, Kouvola, mutta hieman skeptisesti mietin, että kenenköhän pihasta löydän itseni. Tässä osoitteessa oli kuitenkin pihan sijasta pieni parkkipaikka, jonka vierestä lähti hiekkatie kohti Kalalampea.

Hiekkatietä aikani kuljettuani Kalalampi näkyikin puiden takaa ja lammelle meni useampi pikkupolku. Poikkesin polulle, joka oli merkitty sinisin merkein ja jatkoin matkaani pitkin pitkospuita. Edellispäivien sateet ja harmaus unohtuivat nopeasti, kun katseli peilityyntä järveä ja aurinkoa, joka paistoi lähes pilvettömältä taivaalta.

Lähtöpaikasta katsoen lammen vastarannalla oli pieni hiekkaranta. Samasta kohtaa haarautui polulta vähän leveämpi tie ja kuin sattuman kauppaa metsätieltä tulikin pariskunta vastaan, joka kertoi, että kyseinen polku vie Heinolantien ali Vennanlammelle.

Tämä oli sinänsä hauska sattuma, koska olin juuri kysellyt ystävältäni lisätietoa tästä Vennanlammesta. Missään karttapalvelussa ei näkynyt, että Vennanlammen ympäri pääsisi polkuja pitkin, mutta kyllä niitä siellä kuulemma oli.

Pieni lisäkävely sopi itselleni paremmin kuin hyvin. Tätä yllätyspolkua ei tarvinnut kovin montaa sataa metriä kulkea, kun Heinolantie tulikin vastaan. Ison tien yli ei kannata turhaan mennä, vaan hiekkatietä hieman oikealle käveltäessä tulee vastaan alikulkutunneli, joka on huomattavasti turvallisempi vaihtoehto.

Vennanlampi oli hieman Kalalampea pienempi. Polkuja tosiaan kulki ristiin rastiin rannan tuntumasta aina kallioiden päälle ja ties minne. Itse kuljin pitkin rantaa, ihailin lampea, soista metsää ja rannan läheisyydestä nousevia jyrkempiäkin kallioita.

Polut olivat hyvässä kunnossa ja niitä oli mukava kulkea. Vain muutaman ojan yli piti loikata ja se olikin aika mukavaa vaihtelua täysin rakennettuihin luontopolkuihin. Liikaa liikennettä lammen ympärillä ei ole ollut, koska metsä näytti aika koskemattomalta.

Palatessani takaisin Kalalammelle, alkoi aurinko jo suunnitella laskemista. Varjot pidentyivät entisestään ja tekivät lammesta vieläkin kauniimman. Mieleni teki jäädä istumaan kalliolle ja odottaa auringonlaskua.

Suosittelen tätä Kalalampi ja Vennanlampi yhdistelmää mukavaksi päiväkävelyksi. Kokonaisuudessaan reitille tulee pituutta noin 5 km. Reittiä Kalalammelta Vennanlammelle ei ole merkitty, mutta rannasta lähtevä polku vie suoraan Heinolantielle. Myöskään Vennanlammella ole valmiita reittejä tai merkittyjä polkuja, mutta eksymisen vaaraa lammen reunaa kiertäessä ei ole.

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *