Paikallisia luontopolkuja kierrellessäni olen pannut merkille, että ihan tässä viime vuoden aikana moni kohde on saanut pientä entrausta. Polkuja on parannettu, pitkospuita uusittu, infotauluja on päivitetty. Ja hyvä niin, koska luonnossa liikkuminen on varmasti tämän vuoden aikana viimeistään lisääntynyt.
Sitten on myös tällaisia aivan uusia kohteita, kuten Radansuun luontopolku Iitissä, joka on rakennettu talkoovoimin.
Luontopolku on kokonaisuudessaan noin 8 km pitkä ja auton voi jättää joko Urajärven uimarannan vieressä olevalle parkkipaikalle (Urajärventie 511) tai Pohjanmäen venerannasta (navigaattoriin Pohjanmäentie, Iitti ja ajelee tien päähän). Me lähdimme liikkelle tästä jälkimmäisestä.
Jos reittiä lähtee kiertämään venerannasta vastapäivään, tulee Kalmusaari vastaan noin 500 m päästä. Siellä on reitin toinen laavuista ja tulipaikoista. Me lähdimme kiertämään reittiä myötäpäivään, koska tarkoituksena oli evästellä Kalmusaaressa vasta retken loppupäässä.
Venerannan vierestä lähtee polku kohti Torvikalliota. Aika pian pääsemme kävelemään reippaan tovin pitkospuita myöten.
Pitkospuiden jälkeen reitti jatkuu hetken polkuna ja hiekkatienä, kunnes alkaa nousta pikkuhiljaa korkeammalle ja korkeammalle. Polun varrelta pääsee ihailemaan maisemia Urajärvelle ja Lammaskalliolle. Hetken päästä vastaantulevalle Lemmenkukkulalle voi jäädä sinne rakennetulle penkille hetkeksi istuskelemaan ja syömään vaikka eväitä.
Lemmenkukkulalta reitti alkaa pikkuhiljaa laskeutua alaspäin ja havumetsä muuttuu hetkeksi lehtomaiseksi sekametsäksi. Polku muuttuu rinteen alareunalla kylätieksi ja käymme poikkeamassa kylänrannassa, jossa on reitin toinen laavu ja tulentekopaikka.
Täältä palaamme takaisin hiekkatielle, joka koukkaa alikulkutunnelin kupeesta golfradan ja autotien välissä kulkevaan levennykseen. Ei se perinteisin luontopolun muoto, mutta tätä reittiä pääsee kauniille, koivujen reunustamalle hiekkatielle, joka kuljettelee kohti Urajärven uimarantaa.
Uimaranta on tähän aikaan vuodesta autio. Laiturilta pääsee ihailemaan Urajärveä ja sitä hiljaisuutta, jota se tässä vaiheessa vuotta tarjoilee. Kesän lämpö ja aurinkoiset, pitkät päivät ovat muisto vain.
Luontopolku jatkuu uimarannan parkkipaikan vierestä, ylittää tien ja hetken hiekkatietä kuljettuamme se poikkeaa taas metsäpolulle. Lehtipuumetsä vaihtuu pian havumetsäksi ja vihreät sammaleet peittävät maaston. Huomaa, että metsä on saanut olla rauhassa, eikä siellä ihmisen askeleet liikaa näy. Hyvä niin.
Metsästä polku poikkeaa taas tielle ja kuljemme hetken tienviertä kyläkaupan ohi. Kaupan jälkeen polku poikkeaa taas pois tieltä ja hetken mietin, meneekö tämä jonkun pihaan, mutta ei sentään. Kuljemme peltojen välistä kohti koivujen reunustamaa polkua.
Polun vasemmalla puolella koivut kasvavat ryhdikkäinä ja ylväinä, kun taas polun oikean puolen koivut ovat järjestäytymättömiä, villejä serkkuja, joiden rungot kasvavat muhkuraisina ja vapaina kaikista normeista.
Meille mysteeriksi jäi, miksi näin, mutta tähänkin lienee joku selitys. Arvuuttelimme runkojen muhkuraisuutta lajike-eroista aina pakurin kasvatukseen.
Ennen Kalmusaarta polku kulkee vielä hetken metsäisissä maisemissa. Tässä kohtaa pieni nälkä alkaa jo kaihertaa vatsanpohjassa. Näitä polkuja kun tulee käveltyä aina kamera kädessä, niin se tarkoittaa usein ylimääräisiä askeleita ja taukoja kävelyyn.
Kalmusaareen vie silta ja sen ympärillä kasvava heinä ja järviruoko on näyttävä varmasti jokaisena vuodenaikana.
Kalmusaaren laavu ja tulipaikka tulevat vastaan melko nopeasti saarta kiertävällä polulla. Taukopaikalla on hyvin puita katoksessa, suojaisa laavu, puucee sekä tulentekopaikka.
Teemme tulet ja ystäväni valmistaa meille intialaisen dalin hieman ohjetta mukaillen. Ruoka saa valmistua kaikessa rauhassa kenttäpakissa. Ystäväni lisäilee aineksia sinne pikkuhiljaa ja minun tehtävänäni on vain odotella ruuan valmistumista ja nauttia vapaapäivän kiireettömyydestä.
Ruoka lämmittää sopivasti tulisuudellaan viileänä syyspäivänä. Itse en ole mikään makkarafani ja kaikki tällaiset muut retkiruuat kiilailevat helposti makkaranpaiston ohi. Ja kun lisäksi vielä saa kahvia, niin mikä onkaan parempaa.
Laavulta jatkoimme vielä kierrosta Kalmusaaren ympäri ja pitkin Hiirettelänsalmen viertä takaisin kohti Pohjanmäen venerantaa, jossa automme oli parkissa.
Tämä polku on hieno läpileikkaus Iitin Radansuun maisemista. Aikaa tälle noin 8 km reitille kannattaa varata. Matkalla on kaikenlaista nähtävää ja on mukavaa välillä seisahtaa katselemaan maisemia tai syömään eväitä. Me kiersimme reitin myötäpäivään, mutta sanoisin, että vastapäivään kiertäessä reittimerkinnät ovat selkeämmät. Pari kertaa piti varmuuden vuoksi vilkaista karttaa, että kumpaan suuntaan piti mennä. Kaikenkaikkiaan reitti oli oikein hyvin merkitty ja nostan hattua reitin rakentajille. Hyvää työtä.
Kuvat minusta: Katariina Tirkkonen