Lauantaiaamu. Aurinko on juuri ehtinyt nousta, kun kävelen autolle reppu selässä. Jos olisin yhtään enemmän aamuihminen, olisin varmasti pompsahdellut kevein askelin, koska tiedossa oli kiva retki itselle jo niin tuttuihin maisemiin.

Repovesi oli aikanaan sellainen rakkautta ensi käynnillä-kansallispuisto ja onneksi sinne on matkaa meiltä alle tunti autolla. Yleensä olenkin käynyt Repovedellä useamman kerran vuodessa, mutta tänä vuonna käynnit ovat jääneet kahteen.

Ajelimme ystäväni kanssa Tervajärven sisääntulon parkkipaikalle (Kivisilmäntie 723, Kouvola) tarkoituksena kiertää Koppelon kierros, eli entiseltä nimeltään Tervajärven kierros, joka vanhan nimensäkin mukaisesti kiertää Tervajärven. Kokonaismatkaa reitille tulee noin 8,5 km.

Lähdimme kulkemaan reittiä vastapäivään. Maasto käy heti kättelyssä hieman haastelliseksi kulkea. Se kulkee rannan viertä kallioisessa rinteessä ja aika ajoin joutuu katsomaan, mihin jalkansa laittaa. Jos selässä ei ole kovin painavaa kantamusta, eikä maasto ole liukas talven ja jään vuoksi, on tämä pätkä kävelemisen arvoinen. Vaihtoehtona tälle polulle on lähteä metsätietä pitkin, jossa kulkee myös pyöräilijöiden reitti.

Alkumatkasta emme tavanneet yhtään ihmistä ja luonto tuntui olevan niin hiljainen. Bongailimme puista erilaisia lintuja ja pari oravaa. Päivän erikoisin lintubongaus oli pohjantikka, jota en usko koskaan aiemmin nähneeni. Siellä se kuitenkin männyn rungolla puuhasteli omia juttujaan niin, että rungon palaset vain lentelivät. Aikamme siinä tikkaa ihmeteltyämme ja kuvailtuamme, jätimme sen puuhastelemaan omiaan ja jatkoimme matkaa.

Reitti kulkee paikka paikoin aivan puolustusvoimien maiden vierestä ja monesti tällä puolella Repovettä kuuleekin sotaharjoitusten ääniä. Reitistö on kuitenkin niin hyvin merkitty, että vahingossa tuonne Pahkajärven harjoitusalueen varo-alueelle ei eksy, ellei aivan silmät kiinni reittiä kulje.

Ennen Lojukosken taukopaikkaa ylitämme Sulkusalmen sillan ja matka jatkuu metsäisissä maisemissa. Aika ajoin syksyn sateet ovat pehmentäneet polkuja, ja jos ei halua kenkiään mutavellissä uittaa, kannattaa kohdat kiertää reunoja pitkin.

Koppelon kierroksen varrella on kolme tulipaikkaa, joista Lojukoski tuli vastaamme ensimmäisenä. Paikalla on myös kaivo sekä puucee. Kivenheiton päässä on myös yksi varauskodista.

Toissakesänä meillä oli kesän lämpimimpänä viikonloppuna järjestetty Joogaretki ja muistan, kuinka kuuma meillä kaikilla oli saavuttuamme Lojukosken kodalle. Kahta kertaa ei tarvinnut silloin miettiä, menisikö uimaan vai ei.

Näin marraskuussa ei uiminen oikein tullut mieleen, mutta pidimme rantakallioilla kuitenkin pienen tauon ja nautimme mukilliset lämmintä glögiä.

Reitti jatkuu pitkin Tervajärven rantaa, kunnes se kaartaa kohti metsää ja nousee rinnettä myöten kalliolle. Polulta kannattaa poiketa sen verran kallion päälle, josta on näkymät Tervajärvelle.

Pysähdyimme evästelemään Kuutinkanavan Tervajärven puoleiselle taukopaikalle. Tällä kertaa valmistimme risottoa ja vaikka hetki aikaa sen tekemiseen menikin, oli lopputulos mitä parhain. Onneksi nuotiopaikalla oli jo tulet valmiina ja vielä kun tulilla olleet retkeilijät tarjosivat meille ylijääneet makkarat alkupaloiksi, niin mikäs siinä oli odotellessa ruuan valmistumista.

Kuutinkanavalla kävimme katsomassa aikanaan puunuittoa helpottamaan rakennettua uittoränniä, ennenkuin jatkoimme matkaa. Uittorännin vieressä on kaivo ja puuceet.

Uittorännin toisessa päässä on heti toinen taukopaikka, jossa on tulisijalla varustetun laavun lisäksi kaksi muutakin tulipaikkaa. Tämä on näistä kahdesta ehkä hieman viihtyisämpi ja mekin hieman arvoimme, kummalle taukopaikalle menisimme.

Polku Kuutinkanavalta aina seuraavalle nuotiopaikalle Talakselle kulkee hyvin metsäisissä maisemissa. Sammalpeite oli aika ajoin niin pehmeän näköistä, että melkein teki mieli hypähtää polulta notkelmaan pehmeän sammalen syleilyyn. Ne olivat kuin kumpupilviä kesäisellä taivaalla.

Sen sijaan, että olisimme hypähdelleet sammalien sekaan, pääsimme käyttämään ketteryyttä pomppiessamme vetistyneiden polkukohtien ylittämiseen. Ei näitä onneksi liikaa reitillä ollut ja toki tähän aikaan retkeillessä se on ihan odotettavissakin, että märkää vain aika ajoin on. Kiittelin itseäni kenkävalinnasta ja siitä, että kengän goretexit olivat kohdillaan.

Talaksen taukopaikalle emme jääneet pidemmäksi aikaa, vaikka hieman kateellisena katselinkin siellä taukoaan pitävien naisten letunpaistoa. Letut täytyy ehdottomasti ottaa ohjelmistoon heti seuraavalle retkelle.

Talaksen taukopaikalla on myös nuotiopaikka sekä puucee. Tämä on loistava nuotiopaikka, jos ei halua tehdä pitkää kävelyreissua, vaan nauttia enemmän vaikka makkaranpaistosta. Talakselta Tervajärven parkkipaikalle on enää 800 metrin matka, jonka voi kulkea joko metsäpolkua tai -tietä pitkin.

Koppelon kierros on yksi vaihtoehto Repoveden reiteistä ja varmasti hieman rauhallisempi verrattuna vaikka Ketunlenkkiin. Kyllä täälläkin tuli ihmisiä vastaan ja taukopaikoilla tuli juteltua useammat mukavat tarinat, mutta aika rauhassa saimme polkuja tallailla.

Kuvat minusta: Katariina Tirkkonen

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *