Lauantai-iltana katselin säätiedotuksia ja ennustelin mielessäni, että ilma saattaa olla kovin kaunis heti sunnuntaiaamusta. Ensilumet olivat sataneet ja yön jäljiltä asteittain lämpenevä päivä takasivat todellakin sen, että sunnuntaiaamu oli mitä kaunein.
Talvinen maisema näkyi pelloilla leijuvana usvana, Kymijoesta nousevana sumuna ja ohut harso auringon edessä taittoi auringonnousun sävyt vaaleanpunaisen ja -sinisen eri sävyissä.
Tällaisena aamuna oikea paikka on suunnistaa ulos ja vielä tarkemmin sanoen suolle. Itselleni nämä pimenevät päivät tekevät sen, että kesäinen aamuihmisyyteni muuttaa täysin suuntaa ja aamuisin ennen auringonnousua en meinaa saada itseäni sängystä ylös en sitten millään.
Auringonnousu suolla olisi ollut aika mahtava kokemus tällaisena aamuna, mutta aamu-unisuus voitti. Pääsimme kuitenkin näkemään matkalla mitä kauneimmat maisemat Kymijoesta.
Valkmusaan saavuttuamme (Vastilantie 886, Pyhtää) aurinko oli jo ehtinyt nousta täydelle taivaalle ja pilkisteli puiden välistä. Teki mieli juosta pitkospuita myöten kohti auringonvaloa, enkä oikeastaan ihmettele yhtään miksi. Olen aina pitänyt suomaisemaa kauniina ja varsinkin tällaisena aamuna, kun suon päälle on satanut hento kerros lunta, joka kimaltelee auringon säteissä, maisema antoi varmasti kauneintaan.
Valkmusassa on kaksi merkittyä reittiä, Läntisen keitaan lenkki eli Simonsaaren rengasreitti sekä Moronvuoren päivätuvalle vievä janareitti. Jälkimmäisestä teen vielä oman kertomuksen myöhemmin. Ehdottomasti kokemisen arvoisia molemmt reitit kyllä ovat ja hyvin erilaisia keskenään.
Läntisen keitaan rengasreitti on vajaat 2,5 km pitkä ja kulkee pääosin pitkospuilla. Reitin voi kiertää kumpaan suuntaan haluaa, eksymisen vaaraa ei ole.
Me kiersimme reitin tällä kertaa vastapäivään. Pienen metsäosuuden jälkeen aukeaa kaunis suomaisema, jota jatkuu aina reitin puoliväliin Simonsaareen asti, jossa pitkospuut hetkeksi loppuvat.
Polku vie lintutornille, josta on hienot näköalat yli suon. Lintutornin vieressä on taukopaikka, jossa voi evästellä halutessaan. Tulenteko täällä on kuitenkin kielletty.
Lintutornin kupeesta lähtee talvisin hiihtoreitti (2,7 km) läpi suon Moronvuoren päivätuvalle, mutta muuhun aikaan vuodesta reitti taitaa olla hieman liian märkä kuljettavaksi.
Taukopaikalta reitti jatkuu taas suolle ja siitä hetken päästä taas pois pitkospuilta ns. kuivalle maalle. Maisema pysyy kuitenkin suolle ominaisena. Suopursuja kasvaa reitin varrella valtavat määrät ja voin vain kuvitella, miltä täällä näyttää kesäkuussa, kun kaikki suopursut kukkivat. Tai tuoksuvat. Jopa näin marraskuussa ne muistuttelivat itsestään niille omonaisella tuoksullaan.
Lähtiessämme kiertämään reittiä, oli parkkipaikalla vain yksi auto meidän lisäksemme. Palatessamme parkkipaikalle autoja oli jo melkein koko parkkipaikka täynnä. Kaunis ilma ja suomaisema olivat vetäneet myös muitakin puoleensa.
Kuva minusta: Anna-Karoliina Pelto