Harmaana perjantaisena aamuna ajelimme ystäväni kanssa Repoveden Saarijärven puoleiselle parkkipaikalle (Kuismantie 990, Kouvola) tarkoituksena kiertää Korpinkierros, joka on osa isompaa reittiä, Kaakkurin kierrosta. Korpinkierroksen kokonaispituus on noin 4,5 km, mutta kävelyä tulee reilusti enemmän, koska reitti ei lähde parkkipaikalta.

Matkaa taitetaan aluksi pitkin metsätietä ja omaan harkintaan jää, mistä kohdin Korpinkierrokselle lähtee kävelemään. Metsätietä voi kulkea aina Olhavalle saakka ja lähteä kierrokselle sieltä tai kuten me teimme, metsätieltä voi poiketa jo aiemmin metsäpolulle, joka vie Olhavanvuorelle.

Aamu oli auennut kovin harmaana, mutta onneksi sentään vettä ei sadellut. Kiivetessämme kohti Olhavanvuoren lakea alkoi hiljalleen sadella lunta, jonka jälkeen pilvet rakoilivat juuri sen verran, että aurinko pääsi kajastamaan läpi. Se heitti mitä kauneimmat säteet juuri sopivasti saapuessamme vuoren huipulle. Jos joskus voi sanoa ajoituksen olleen juuri oikea, niin tämä oli sitä.

Tämä reilu kymmenen minuutin valoilmiö oli enemmän kuin tervetullut, koska sen jälkeen pilvet vetäytyivät taas auringon eteen ja tuuli yltyi ajoittain kunnon puuskiksi. Onneksi tuulen tuiverrus ei tunnu samalla tavalla metsässä kulkiessa.

Olhavalta alas laskeuduttuamme poikkesimme sen juurelle ja ihailimme vuorta sen alareunalta. Nostan hattua kaikille niille kiipeilijöille, jotka näitä seiniä myöten kiipeävät ylös tai laskeutuvat alas. Itselleni sopii ihan tällainen ihailu joko ylhäältä yli metsän tai alhaalta käsin.

Olhavalta jatkoimme matkaa Karhulahteen, jossa nautimme lounaan. Olin tehnyt ruokatermariin meille riisinuudelista, tofusta, mausteista ja lorauksesta kermaa lounaan. Varsinaiselle tulentekopaikalle emme jääneet eväitä syömään, vaan etsimme lähikallioilta hieman suojaisemman paikan, jossa katselimme Repoveden Karhulahden maisemia syödessämme.

Karhulahdelta palasimme takaisin Korpinkierrokselle ja matka jatkui metsätietä pitkin, kunnes se taas poikkesi metsäpoluille. Jos hetki sitten olimme ihailleet Olhavanvuorella samoja puita latvoista käsin, nousivat ne samat latvat nyt ylös korkeuksiin.

Metsäpolku jatkui aina Olhavanlammen kärkeen asti, josta se lähti pikkuhiljaa nousemaan ylöspäin ja lopulta yhtyi samaan paikkaan, josta olimme jo kävelleet Olhavanvuorelle.

Palasimme samaa reittiä takaisin metsätielle. Välttääksemme loppumatkan hieman tylsähkön metsätien kulkemista, poikkesimme vielä reitille, joka kiersi Valkjärven reunaa myöten ja palasi takaisin metsätielle vasta Sukeltajanniemen nurkilta.

Tämä on oikein mukava ja kaunis reitti päiväretkelle. Meille tuli käveltyjä kilometrejä 11, vaikka varsinainen Korpinkierros ei olekaan kuin sen 4,5 km. Parkkipaikalta kierroksen alkuun on vajaat kolme kilometriä, jonka lisäksi me poikkesimme vielä Karhulahdella ja teimme pienen lisämutkan kävelemällä loppumatkasta Valkjärven reunaa.

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *