Näin vuoden vaihteessa rakastan kerrata menneiden vuosien lupauksia. Ja tehdä tietenkin uusia. Viime vuosina lupaukset eivät onneksi enää ole olleet niin ehdottomia, vaan enemmän sellaisia suuntalinjoja ja ajatuksia, mitä haluaisin enemmän (tai vähemmän) omaan arkeeni.
Pari viime vuotta olen paikkaillut kuluneiden vuosien jälkiä. Ensin tulivat mm. ruuhkavuodet ja lapset, kodin rakentaminen, yrittäjyys ja sen jälkeen pieni burnout, ylikunto ja vaihdevuodet. Nämä viimeksi mainitut opettivat minut vihdoin hidastamaan ja kuuntelemaan omaa kroppaani paremmin. Aikaisemman suorittamisen jälkeen piti opetella treenaamaan lempeämmin, palautumaan, nukkumaan kunnolla. Tällöin löysin myös luonnon ja sen hyväätekevän vaikutuksen uudestaan.
Luonnossa liikkuminen ja retkeily onneksi tulivat elämääni jäädäkseen. Lisäksi koen tärkeäksi, että luontoyhteys säilyisi ihan perusarjen pyörittämisessäkin. Että tekemäni valinnat olisivat aina niitä vähän parempia luonnolle. Ja tätä kokonaisvaltaista luontoyhteyttä haluaisin vahvistaa entisestään.
Tämän lisäksi toivoisin saavani takaisin sen kyvyn tehdä asioita, jotka vaativat hieman rohkeutta. Huomaan monissakin asioissa, että olen tullut viime vuosina aremmaksi. Olen mieluummin ollut hiljaa tai sopeutunut, jättänyt tekemättä tai antanut olla. En ole ottanut riskiä, että satuttaisin itseäni tai en palautuisi. Olen elänyt vähän turhankin varman päällä.
Nämä kuvat on otettu tämänpäiväiseltä retkeltämme mm. Tirvan koskelle. Kuvissa olevan paidan olen neulonut itse. Ohje paitaan löytyy kirjasta Norjalaisia villapaitoja (Linka Neumann).
Kuvat minusta: Katariina Tirkkonen