Vuoden ensimmäinen retki kohdistui eilen Saaramaalle, Kammarmäen luontopolulle. Yön aikana oli satanut oikea winter wonderland ja matkalla ihastelimme puihin kertynyttä lunta ja kaunista maisemaa. Saaramaan läpi kulkeva tie oli hyvin aurattu ja kylän läpi ajaessa katse kiinnittyy vanhoihin puurakennuksiin. VPK-talon tunnistaa seinässä olevista kirjaimista ja suuri vaaleanpunainen rakennus paljastuu pienen googlettelun avulla entiseksi kyläkaupaksi ja kouluksi.

Kammarmäentielle käännyttäessä tie pienenee ja lopulta ajamme pienin kauhunsekaisin tuntein lumesta liukasta tietä, jonka keskikohta nousee ajoittain hipaisemaan auton pohjaa. Navigaattoriin olimme laittaneet osoitteen Kammarmäentie 80, mutta parkkipaikka tuli vastaan vasta muutaman minuutin jälkeen navigaattorin ”perillä” -toteamuksesta.

Parkkipaikalta reitti lähti myötäpäivään pitkin juuri ajamaamme hiekkatietä pitkin, kunnes se poikkesi metsään ja ylös Kammarmäelle. Naureskelin ystävälleni, että tämä onkin tällainen luulot pois-nousu heti tähän alkumetreille. Ainakin näin talvisaikaan luistamattomat kengät olivat erittäin hyvä valinta. Ajoittain mietin, että jopa nastakengät olisivat olleet oikein oivallinen vaihtoehto tai jotkut nastakenkien ja kumisaappaiden välimuodot.

Lumi oli peittänyt maan ja aika ajoin vähän jännitti, että mihinköhän sitä oikein astuu. Alkumatkasta tapasimme pari kanssaretkeilijää, mutta muuten saimme tallata ensimmäisinä yöllä sataneeseen lumeen. Reitti oli merkitty sinisin merkein ja niitä oli pääasiassa riittävästi. Ihan pari kertaa jouduimme pysähtymään ja katselemaan, missä seuraava sininen merkki olisi. Luulisin, että kesällä reitti on huomattavasti selkeämpi ja helppokulkuisempi.

Erämaahenkisyys oli aistittavissa myös talviolosuhteissa ja välillä kävi mielessä, että ollaanko kävelty jo miten pohjoiseen. Reitti oli kokonaisuudessaan 4,6 km pitkä ja vaikka talvella lumiseen aikaan maisema näytti monesti aika samanlaiselta, käveli tätä hiljaista polkua pitkin mielellään.

Reitin varrella oli muutama aika tiukka nousu, joihin oli onneksi laitettu köysi auttamaan kulkijaa. Näin talvikelillä ilman köyttä olisi joutunut ehkä möyrimään rinnettä ylös madon lailla, koska jyrkimmässä kohdassa itsellä otti ihan polvikosketuksella maahan. Konttaamaan ei sentään tarvinnut ryhtyä, mutta ei se kaukana ollut.

Nousun jälkeen polku vei Vuorilammen reunalle ja lumettomana aikana tämä olisi kiva paikka evästellä. Laavua ei polun varrelta löydy. Tulentekopaikka ja puut löytyivät parkkipaikalta. Me ihastelimme hetken maisemaa ja jatkoimme matkaa.

Polku mutkitteli metsässä ja pari kertaa ylitimme hiekkatien. Reitti on pidetty hyvin luonnontilaisena. Ojien ja purojen yli sai muutaman kerran hyppiä, vaikka ylikulkujakin oli rakennettu.

Melko loppuvaiheessa reittiä maasto muuttui hetkeksi soiseksi ja vetiseksi. Polku katosi syvälle vedenpinnan alle ja pompimme mättäältä mättäälle etsiessämme vaihtoehtoista reittiä.

Tälle polulle täytyy tulla vielä uudestaan lumetomalla ajalla, jolloin reitti avautuu taas varmasti eri tavalla. Sanoisin, että ajoittain kulku oli melko vaativaa, varsinkin näin talvisaikaan, mutta antoi ainakin itselleni ihan mukavaa haastetta myös pääkopalle, kun ei aina tiennyt, mihin astui tai riittikö oma loikka varmasti ojan yli.

Kuvat minusta: Katariina Tirkkonen

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *