Välillä on ihan mukava tehdä retkiä myös kaupungissa kuljeskellen ja paikallisia nähtävyyksiä katsellen. Varsinkin, jos sieltä löytyy merkitty luontopolku.
Lappeenrannan linnoitukseen on viime kesänä avattu vajaan kahden kilometrin pituinen luonto- ja kulttuuripolku, jonka kävimme kulkemassa sinä yhtenä sateisena syyspäivänä. Vaikka reitti on melko lyhyt, suosittelen varaamaan tänne aikaa reilusti. Reitin varrella on niin paljon historiaa ja kesäisin voi paneutua myös rikkaaseen kasvillisuuteen.
Jätimme auton satamaan ja lähdimme reitille Pusupuistosta. Puisto on toiminut vielä 1700-luvulla ampuma-alueena, mutta jo 1800-luvulla siitä alettiin rakentamaan puistoaluetta. Virallisestihan puiston nimi on Vanhapuisto, mutta itse olen oppinut tuntemaan sen aina Pusupuistona, jossa järjestettiin mm. 1990-luvun vaihteen tietämillä koulujen loputtua School’s Out -tapahtuma. Ja jota järjestetään muuten vuosittain vieläkin.
Pusupuistosta kävelimme linnoituksen vallien läpi kohti länsirinnettä. Lappeenrannan kaupunki on perustettu vuonna 1649, mutta linnoitus itsessään on valmistunut 1790-luvulla osaksi Suvorovin suunnittelemaa puolustusjärjestelmää.
Länsirinteellä on aikoinaan sijainnut mm. vuonna 1722 rakennettu maaherra Frisenheimin residenssi puutarhoineen. Vaikka rakennus paloi vuonna 1972, on paikalla edelleen nähtävissä paloja puutarhan kasvillisuudesta.
Linnoituksen alue ja sen lähiympäristö ovat myös kasvillisuuden ja varsinkin sen monimuotoisuuden vuoksi hyvin mielenkiintoista aluetta. Infokylteissä pitkin matkaa on kerrottu eri kasveista, niiden käytöstä mm. rohtokasveina sekä kasvien historiasta. Tässäpä ainakin itselleni yksi kohde, jonne tulen ajan kanssa touko-kesäkuussa, jolloin kasvillisuus on parhaimillaan.
Länsirinteeltä jatkoimme matkaa linnoituksen pohjoiskärkeen ja sieltä pohjoisen eli Savonlinnan portin kautta mäkeä ylös takaisin linnoitukseen. Linnoituksen sisälle jää mm. Katariinantori, Viipurinportti, Lappeenrannan taidemuseo, Pokrovan ortodoksinen kirkko, kehruuhuone eli entinen naisvankila.
Etelä-Karjalan museon kulmalta polku jatkuu linnoituksen reunalla kulkevaa polkua pitkin sen itälaidalle. Museon kulmalla on Erkki Kannoston vuonna 1977 veistämä Punavankimuistomerkki, jonka takana olevalla alueella aikanaan ammuttiin satoja vankeja.
Vallien itäreunaa kulkiessa maisemat avautuvat upeina Saimaalle ja satamaan.
Linnoituksen itäisen portin eli Vesiportin kupeessa on vanha varuskunnan tartuntatautisairaala, jota myöhemmin käytettiin synnytyssairaalana vuosina 1941–1955. Nykyään tiilirakennus toimii ravintolana.
Polun eteläisemässä osassa linnoituksen vallit levenevät ja varsinkin lämpimänä kesäpäivänä ne oikein kutsuvat istuskelemaan sen rinteille. Itsekin täällä monet piknikit viettäneenä voin suositella tätä paikkaa lämpimästi kesäpäivän viettoon.