Pieni esipuhe tälle seuraavalle juttusarjalle. Palaan usein mielessäni tähän ikimuistoiseen reissuun, joka on suuri syy siihen, miksi innostuin retkeilystä. Retki Espanjaan, Camino de Santiagon pyhiinvaellusreitille on tehty jo syyskuussa 2016, mutta kantaa edelleen vahvana muistoissani. Erityisesti nyt, kun tällaisista reissuista on melko turhaa edes haaveilla ihan lähitulevaisuudessa. Onneksi on näitä hyviä muistoja, joihin voin palata näiden juttujen kautta.
Tulen jakamaan koko tämän kaksiviikkoisen reissumme tarinat tänne päivä kerrallaan.
15.9.2016
Tardesta vaan. Ensimmäinen vaelluspäivä on takana ja istuessani tässä koneen ääressä kroppa hieman hapoilla voisin kiteyttää reissun pariin sanaan: go with the flow.
Eilen illalla saavuttiin muutamaa tuntia arvioitua myöhemmin Madridiin, koska lento oli myöhässä. Tämä taas vaikutti siihen, että alkuperäinen suunnitelmamme hypätä Leoniin menevään junaan karahti ja jouduimme jäämään yöksi Madridiin. Vähän lennosta arvoimme yösijan Compostela Suitesta ja vaikka paikasta tulikin pienet kerrostalolähiöfibat, oli majoitus oikein onnistunut ja aamiainen (5 €) enemmän kuin kiitettävä. Tankattiinkin ihan hyvä määrä ruokaa ennen lähtöä ja näin jälkikäteen ei voi kuin kiitellä itseään syvästä viisaudesta.
Hotellilta otettiin taksi Madridin juna-asemalle (Chamartin), ostettiin junaliput Leoniin ja hypättiin kyytiin. Junalla menee Leoniin reilut kaksi tuntia ja maisema alkoi pikkuhiljaa näyttämään siltä, miltä se näytti myös loppupäivän kävelylläkin: paljon peltoja ja aakeetalaakeeta.
Leonissa meillä oli tarkoitus käydä syömässä, mutta ruokaa aletaankin tarjoilemaan vasta klo 13 jälkeen, joten tyydyttiin sitten vain kahviin ja pikkusuolaiseen. Kieltämättä kävely poltteli sen verran, että ei jääty odottamaan vajaata tuntia ruuan saamista, vaan päätettiin pärjätä vähän kevyemmillä eväillä. Lisäksi käytiin hakemassa meidän pyhiinvaeltajapassiin ensimmäiset leimat turisti-infosta. Jännää.
Reitille lähdettiin Leonin katedraalin kulmilta ja kieltämättä ensimmäisillä kilometreillä jokaisen simpukan näkeminen aiheutti sellaista positiivista hyrinää. Me ihan oikeasti ollaan täällä kävelemässä tätä reittiä, jota olen fiilistellyt jo useamman vuoden.
Me ihan oikeasti ollaan täällä kävelemässä tätä reittiä, jota olen fiilistellyt jo useamman vuoden.
Reitti oli alusta asti merkitty selkeästi ja jos niitä simpukoita, jotka ovat reitin symboli, ei sattunut näkymään, ohjasivat keltaiset nuolet kävelijää oikeaan suuntaan. Matka ulos kaupungista vei jonkun aikaa ja matkaa kertyi jo siinä useampi kilometri. Ohitettuamme tehdasalueen, alkoi ilma muuttua koko ajan tuulisemmaksi ja paikoin satoi melkein vaakatasossa. Onneksi meillä oli sadeviitat, jotta tuulen kylmyys ei päässyt iskemään ihan luihin ja ytimiin.
Olin lukenut tänään kävelemästämme reitistä, että se ei ole visuaalisesti kovin kaunis ja kulkee pääasiallisesti ison tien vieressä. Ja kyllä, sitä se oli. Koko päivä tarvottiin ison tien laitaa ja kieltämättä välillä tuli olo, että eikö tämä koskaan lopu. Edessä oli koko ajan samaa hiekkatietä höystettynä moottoritiellä.
Toisaalta tässä voi syyttää vain itseään, koska reitillä olisi ollut vaihtoehtoreitti, joka ei kulje moottoritien vieressä. Tämä tajuttiin vasta monta kilometriä sen jälkeen, kun risteys oli mennyt. Mutta jatkossa ollaan sitten fiksumpia ja valitaan se ”alternative” reitti.
Kävelyä päivälle tuli reilut 20 kilometriä ja kyllähän se kieltämättä otti kropan päälle. Rinkassa on painoa hieman yli 8 kg, kengät eivät onneksi hiertäneet ja rinkankin säädöt olivat kohdillaan. Silti määränpäämme häämöttäessä jäimme ensimmäiseen hostelliin, joka vastaan tuli ja sormet ristissä täytyy toivoa, että jalat ovat edes jollain lailla palautuneet päivästä.
Tämän päivän havaintoja:
- älä pakkaa mitään ylimääräistä
- viini maksaa reitillä 1 €/lasi
- valitse se alternative reitti
- pakkaa mukaan kompressiosukat/-säärystimet
- opettele edes muutama sana espanjaa
- kylmägeeli tuntui illalla hyvältä idealta
