17.9.2016
Aamulla lähdettiin kävelemään jo hetki ennen auringonnousua ja pääsimme ihailemaan nousevaa päivää kukkulan rinteeltä, jonne kiipesimme tänään. En tiedä, mitä aamukahvissa oli, mutta jalka nousi todella lennokkaasti koko aamun ja kieltämättä se tuntui oikein kivalta verrattuna edellispäivien vähän kankeampaan menoon. Pidetään peukut ylhäällä sen puolesta, että kroppa alkaa tottua tähän kävelyyn.
Aamu kiivettiin siis kukkulan rinnettä ylös ja laskeuduttiin alas. Maisemat olivat aivan ihanat ja jos näin jälkikäteen voisi päättää, niin olisi ehkä ollut maaston kannalta mukavampaa aloittaa jostain muualta kuin Leonista, koska pari ensimmäistä päivää olivat tien laidassa kulkemista ja maisemat kieltämättä aika tasaisen tappavia. Toki ne olivat helppokulkuisia, mutta esimerkiksi tämän päiväinen kukkulalle kiipeäminen ei ollut rankkaa ollenkaan. Alastullessa etureidet pääsivät ensimmäistä kertaa kunnolla töihin ja jos rakkoja olisi ollut varpaissa enemmän kuin kaksi, olisi alatulo ollut varmasti vähän tuskaisempaa.
Lähtiessämme laskeutumaan rinnettä alas Astorgaan, kuulimme heti ristin takaa hiljaista kitaransoittoa. Rinteessä oli mies soittamassa kitaraa kaikessa rauhassa, mutta päästessämme hänen kohdalle, aloitti hän kunnon shown, johon kuului laulu, jossa toistettiin mm. sanoja compostela de santiago ja peregrinos. Lisäksi kitara pyörähti hänen hyppysissään niin ketterästi, että jo ihan pelkästä hyvän mielen tuottamisesta jätimme hänelle muutaman kolikon.
Astorgassa pysähdyimme syömään kevyen lounaan, eli espanjalaista perunamunakasta ja salaattia. Kävellessä on mukavaa nähdä erilaisia kaupunkeja ja kyliä, mutta ehkä tässä kävelyssä on kuitenkin kyse jonkinlaisesta päänsisäisestä rauhoittumisesta, joten tällä hetkellä ei kaipaa kaupunkien vilinää, vaan tulee helpommin hakeuduttua johonkin pienempään kylään yöksi.
Jatkoimme siis matkaa Astorgasta eteenpäin. Vähän arvoimme, että kävelemmekö vielä vajaan 20 km, vai riittäisikö reilu 10 km. Reitti jatkui taas kukkuloiden ja kauniiden maisemien jälkeen tienlaitaa kulkemiseksi ja kuljettuamme piiiiiitkää suoraa, joka nousi loivasti koko ajan ylöspäin, alkoi tuntua hyvältä idealta jäädä yöksi siihen aiempaan paikkaan, eli Santa Catalina de Somozaan.
Päädyimme yöksi ensimmäisenä vastaantulleeseen albergueen, El Caminanteen, joka sijaitsee aivan kylän laidalla. Ensi yön testaamme oikein autenttista albergueta, eli yhteismajoitusta 10 hengen huoneessa. Onneksi mukaan tuli pussillinen korvatulppia, joita voi työntää korviin tarvittaessa vaikka useampiakin ;).
Paikka on sisäpihoineen kaunis, mutta kyllä viime yön majoitus pitää edelleen kärkisijaa tällä reissulla. Mukavaa näissä yhteismajoituksissa on tietenkin se, että hinta ei yöpymiseltä päätä huimaa. Aika normaali hinta yhteismajoituksissa on tuon 5-7 € yö/naama. Ja kokemuksena varmasti vähintään mielenkiintoinen.
