Kesäkuun alku ja laumoittain hyttysiä. Tiesin jo kävelemään lähtiessäni, että ärsytyskynnys saattaisi ylittyä, mutta ennakkoluulottomasti vedin hupparin ylle ja hupun jo valmiiksi päähän. Syökööt. Myllypuron luontopolku on alkukesästä niin kaunis, että 2,5 kilometrin matkan hyttysillä kestää kyllä. Auto kannattaa jättää entisen Kiehuvan koulun parkkipaikalle (Kiehuvantie 197, 45100 Kouvola) ja kävellä siitä sillankupeesta lähtevän polun alkuun.
Luontopolku kulkee lähes koko matkan luonnonsuojelualueella. Heti alkumatkasta Myllypurossa on vanhan myllyn kohdalla pato ja puro haarautuu hetkeksi useammaksi pieneksi uomaksi. Kiveltä toiselle hyppien pääsee matalan veden aikana pienille saarekkeille ja alkukesän vehreys kietoutuu ympärille vihreän eri sävyinä.
Luontopolku kulkee pääosin janareittinä tehden kuitenkin pienen silmukan reitin loppupäässä. Polun perustuksia on parannettu ja ylityspaikkojen siltoja uusittu. Tämä tekee reitistä helppokulkuisen. Puiden ennen niin paljaat juuret saavat olla taas rauhassa maan alla.
Reitti kulkee läpi vanhan kuusimetsän, jossa siellä täällä kasvaa lehtipuita. Luonnonsuojelualueelle ja vanhalle metsikölle tyypillistä on myös lahopuun suuri määrä. Puro ja sen ympäristö ovat rehevän kasvillisuuden valtaamat. Tähän aikaan vuodesta uusi kasvu ja vihreän eri sävyt tekevät maisemasta erityisen kauniin.
Hetken aikaa puron viertä kuljettuani polku kaartaa kohti metsää ja haarautuu ympyrälenkiksi. Aurinko pilkistelee puiden lomasta ja sateen jälkeinen kosteus on vielä havaittavissa kasvien lehdille muodostuneista ”lasihelmistä”. Polku on kaventunut kapeaksi metsäpoluksi ja minä hyppelen polun laidalta toiselle vältellen märimpiä kohtia.
Polun kaartuessa takaisinpäin, tulee Myllypuro taas vastaan. Jään hetkeksi ihastelemaan purolle avautuvaa vehreyttä. Jos mukanani ei olisi ollut itikka-armeijaa, olisin voinut jopa istahtaa rantatöyräälle pidemmäksikin aikaa.
Hetken aikaa käveltyäni ympyrälenkki palaa takaisin janareitille ja palaan takaisin samaa reittiä, kuin mitä olin jo kulkenut. Luontopolkuja kartalta katsellessani aina mietin, onko janareitiksi tehdyt polut hieman tylsiä kulkea, kun paluumatka kulkee samaa reittiä pitkin. Monesti tämä ajatus on tullut todistettua vääräksi, koska polkua toiseen suuntaan kulkiessa tuntuu, kuin kulkisi täysin eri reittiä.
Takaisin päin kulkiessa huomaan puron veden värin olevan rusehtavaa. Puron penkereet ovat savea ja ne tekevät myös vedestä samean. Tähän ei tullut alkumatkasta edes kiinnitettyä huomiota, kun alkukesän vihreys ja vehreys veivät kaiken huomion. Tämä reitti on ihana pieneen päiväkävelyyn ja uskoisin maiseman olevan kauneimmillaan kesäaikaan.
