Vain parin kilometrin päässä Lohjan keskustasta sijaitsee monimuotoinen ja jokaiselle ulkoilijalle jotakin tarjoava luontokohde, Liessaari (parkkipaikka Haikarinkatu 17, 08100 Lohja). Tähän Lohjanjärven ympäröimään pitkänmalliseen saareen johtaa kaunis valkoinen silta, jonka voi löytää myös Saara Kurkelan Vallilalle suunnittelemasta Liessaari-kuosista.
Silta johdattaa hiekkarantaan, jonka vierestä lähtee Liessaaren luonto- ja hyvinvointipolku. Saaren itäisellä puolella kiertää 2,4 kilometrin mittainen ympyräreitti, jonka varrella on luontoon ja hyvinvointiin liittyviä rasteja. Luontopolulta voi jatkaa janareitille saaren läntiseen päätyyn, jossa on kaksi laavua.
Luontopolku lähtee heti hiekkarannan vierestä kuljetellen kulkijaansa rantaa pitkin läpi lehtomaisen metsän. Tähän aikaan vuodesta metsä on kovin alaston ja kasvu pysähtynyt. Lehdon kauneuden voi silti aistia ja jo heti reitin alkumetreillä tiedän, että tämä reitti täytyy kokea myös kesällä.
Hetken aikaa rantaa pitkin kuljettuamme, reitti poikkeaa pois rannasta ja luonto muuttuu kangasmetsälle tyypilliseksi mäntyjen ja kuusien valtaamaksi metsäksi. Kauaa emme metsän siimeksessä ehdi kävellä, kun ranta pilkottaa taas puiden välistä. Pitkänmallisen saaren levein kohta on vain 300 metriä ja kapein 100 metriä. Saaren pohjoisrannalla maisema aukeaa kauniina kauas Lohjanjärvelle.
Luontopolun varrella pysähtelimme lukemaan infotauluja ja ihastelimme monimuotoista luontoa. Lohjan alueella maaperä on kalkkipitoinen, joten ei mikään ihme, että lehtomaisemaa oli niin paljon. Ilman lehtiäkin helposti tunnistettavat pähkinäpensaat olivat vallanneet alaa ja mitä kaikkia muitakin kalkitussa maassa viihtyviä lajeja täältä löytyykään.
Aikamme käveltyämme alkoi polun laidassa näkyä lohkottuja kiviä ja lopulta saavuimmekin vanhalle louhokselle. Saaren kahdessa louhoksessa oli toimintaa aina 1940-luvulle saakka ja sieltä on viety kiveä aina Porvooseen ja Pietariin saakka. Nykyään ne toimivat muistomerkkeinä ja louhoksen reunalla on rautainen aita.
Ympyräreitti alkoi pikkuhiljaa kaartua takaisinpäin, mutta me jatkoimme vielä saaren toiseen kärkeen, jossa oli upeilla rantakallioilla uusi laavu. Matkalla molemmilla puolilla polkua oli mökkejä ja järvi pilkotti puiden välistä. Vanhan laavun paikkeilla puunrunkojen alaosat olivat isolta alalta mustuneet ja kuulin, että paikalla oli ollut muutama vuosi sitten metsäpalo, joka ehti levitä noin hehtaarin alalle, ennen kuin se saatiin sammutettua.
Laavun edessä olevat kalliot ovat vaikuttavat ja sanoisin, että tämä paikka on yksi saaren kauneimpia kohtia. Kallioiden koloihin jäätynyt vesi oli tehnyt toinen toistaan upeampia taideteoksia. Harmaan kallion ja talveksi ruskettuneen maan sekä metsän vihreät sävyt loivat yhdessä kauniin kontrastin.
Laavulta jatkoimme matkaa vielä aivan saaren kärkeen ja annoimme pilvien välistä pilkistävän auringon paistaa kasvoillemme. Tähän aikaan vuodesta se ei lämmitä, mutta tasaisen harmaiden päivien jälkeen tällainen pieni aurinkoinen hetki piristää heti mieltä.
Saaren päädystä palasimme samaa reittiä takaisin luontopolulle ja jatkoimme matkaa vielä reitin loppuun uimarannalle. Tiedän toistavani itseäni, mutta tämä kohde täytyy ehdottomasti kokea myös kesällä, kun luonto on herännyt ja varsinkin lehtomaisten kohtien runsas kasvillisuus on runsaimmillaan.
Tällaisia lähiluontokohteita toivoisi olevan joka kunnassa ja todella toivon, että näitä suojeltaisiin ja luonnon monimuotoisuutta vaalittaisiin. Matkaa kokonaisuudessaan tuli viitisen kilometriä (luontopolku sekä laavulle kävely), mutta tälle retkelle kannattaa varata aikaa ja nauttia kiireettömästi luontopolun tarjoamista inforasteista ja kauniista, monipuolisista luontopolun maisemista. Ja jotain saaren tärkeydestä ja sen arvostuksesta kertoo myös se, että saarelle on kirjoitettu ja sävelletty oma valssi.
Liessaaren rantamille
taas aatokseni vie
siksi tää laulu sille
nyt paikallansa lie.
Luonto niin vehmas siellä
tervehtii kulkijaa.
Varjossa lehtotiellä
kun hiljaa vaeltaa.
Liessaaren santaa lainehet lyö,
Liessaaren rantaan tummuu jo yö,
Lehdoissa illoin lintuin laulu soi
tunnelmaa tuota ei unhoittaa voi.
– Arvo Tolonen
