Luonnossa nautin eniten kiireettömyydestä ja tunteesta, että maadoitun. Askel ja koko olemus tuntuu kevyemmältä ja mietin usein että ”tämä”, kun saan kiinni olotilasta, jossa kaikki on hetken tasapainossa. Kun tietää, että on olemassa arki ja sen tekemiset ja sitten on tämä hetki, kun olen vahvasti ja helposti täysin läsnä. Kun ympärillä on vain luonto ja rauhallisuus.
Vuosi vuodelta olen pyrkinyt tasoittamaan tunnetta arjen ja luonnossa liikkumisen läsnäolon tunteen välillä. Arjessa vauhti ottaa usein vallan ja rauhallisuus on vain kaunis ajatus. Mutta pikkuhiljaa, pienin askelin löydän rauhallisuutta arkeen ja tekemisiin. Muistutan itseäni siitä, että hiljentämälläkin pääsee perille usein ihan yhtä nopeasti. Palautan mieleeni läsnäolon ja rauhallisuuden aina, kun saan itseni kiinni kiireestä tai liian monen asian yhtä aikaa tekemisestä.
Luonto on aivan mieletön opettaja. Seuraamalla luonnon vuosittaista kiertokulkua ymmärtää monta asiaa, joita vastaan on taistellut. Kuten sen, että syksyisin valon vähentyessä ja puiden tiputellessa lehtiään, kuuluukin hidastaa. Silloin on aika nukkua vähän enemmän, syödä lämpimiä ruokia, kääriytyä viltin kanssa sohvannurkkaan. Kuinka monta vuotta olen yrittänyt pitää kesän energiaa yllä ja ollut lopulta aivan puhki. Ihmetellyt, että miksi en jaksa. Arjen työt ja elämä ympärillä eivät välttämättä anna mahdollisuutta suureen hidastamiseen, mutta jo tietoisuus siitä, että rauhoittuminen kuuluu syksyyn ja pimeneviin iltoihin, tuo armollisuutta.
Talvisin huomaan eläväni pienessä henkisessä horroksessa. Arki tulee toki hoidettua ja nautin talven aurinkoisista päivistä mielelläni ulkoilemalla. On mukavaa pakata reppuun eväät ja lähteä kulkemaan metsään poluille, joiden reiteiltä löytyy laavu ja tulipaikka. Talvisin mietin joka kerta metsässä liikkuessani, että tänne haluan kesällä uudestaan. Kesäisin vastaavaa ajatusta en mieti koskaan. Nautin tietenkin talvesta, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että kesäisin elämä on helpompaa. Talvi on tarkoitettu akkujen latautumiseen.
Kevät on malttamatonta aikaa. Kun hetki hetkeltä tuntuu, että talvi on jo nyt niin nähty ja päivän pidentymisen mukana alkaa odotus kesästä. On ihana tunne löytää energiansa uudestaan ja tuntea, kuinka jaksaminen lisääntyy kesää kohti mentäessä. Talven hitaus jää taakse ja halu herätä eloon tuntuu sielussa saakka. Välillä täytyy hieman hillitä omaa energiaansa ja muistuttaa itselleen yöunista ja niiden riittävästä määrästä, malttaa projektien aloittamisien kanssa ja jarrutella. Pitäisi osata nauttia rauhallisesta heräämisestä ja kuunnella luontoa. Ei sekään herää keväällä räjähdyksenomaisesti ja vain jatka ja jatka kasvuaan. Herääminen tapahtuu pikkuhiljaa. Ja sitten yhtenä aamuna huomaa koivujen vihertävän, monivuotisten ruohovartisten pilkistävän maasta tai perhosen lentävän.
Kesän edetessä energiat onneksi tasaantuvat ja kevään malttamattomuus ja innostus muuttuu vakaaksi tekemiseksi, johon kuuluvat myös juurtuminen, rauhallisuus ja harkinta. Enää ei mieli revittele niin paljon ja arjen to do-listat ovat jo maltillisempia. Hyvä niin. Kesän huolettomuus ja keveys on ihanaa, kun siitä muistaa nauttia. Istua kuuntelemaan luonnon ääniä, nauttia sadepäivistä, jotka tuovat pienen hengähdyshetken puutarhatöihin. Sateen jälkeen ilma on taas raikas ja luonto piristynyt.
Kaikki tapahtuu ajallaan ja oikeassa järjestyksessä. Kun on sen aika. Kiirehtimällä asioita eksyy helposti oikealta polulta. Kävelee hetken harhaan, jonka jälkeen tuntuu turhauttavalta kävellä takaisin, palata taaksepäin, että pääsee taas jatkamaan matkaa. Odottavan aika on todellakin pitkä, kun toivoo muutosta. Kun odottaa kesän tulevan tai kun mielessä kaihertaa jokin, minkä toivoisi jo tapahtuvan, mutta tietää, että joskus on parempi odottaa. Oikeat asiat tapahtuvat aina silloin, kun on niiden aika.
Kuvat ovat keväiseltä viikonloppuvierailultani ystäväni luota Lauttasaaresta. Kun aurinko lämmitti jo rantakallioita ja tuntui, että talvi alkaa olla jo ohi. Kun pystyi aistimaan ihmisten sunnuntaifiiliksen ja kiireettömyyden. Kun olisin voinut istua koko päivän rantakalliolla ja kirjoittaa siitä, kuinka hyvältä kevät tuntuu.
Kuvat minusta: Miia Krook