Joskus on hyvä osata sanoa myös kyllä, mietin, kun eteemme alkoi avautua karuakin karumpi dyynialue. Tällaisesta en suurella todennäköisyydellä olisi koskaan kuullutkaan, ellen olisi sanonut kyllä ystäväni ehdotukseen yhdistää pohjoisen lomareissuumme NUTS Distance 300 huoltojoukoissa toimiminen. Toimipisteemme oli juoksijoiden ensimmäisellä taukopaikalla Kalmakaltiossa, entisissä rajavartioaseman tiloissa.
Kalmakaltio on osa Pöyrisjärven erämaa-aluetta Enontekiössä lähellä Norjan rajaa. Koko alue on itsessään niin laaja, että siihen ei päiväretki riittäisi ja valitettavasti meillä ei ollut tällä kertaa aikaa edes sille päiväretkelle, vaan saimme kokea tästä upeasta alueesta hyvin pintaa raapaisevan läpileikkauksen.
Käännyimme Kalmakaltioon Nunnasen kylältä, josta tie jatkui hyväpohjaisena hiekkatienä. Noin kymmenen kilometriä ajettuamme saavuimme Hietatievojen dyynialueelle. Näky oli kieltämättä kuin toisesta ulottuvuudesta ja olimme hetken aikaa, että olemmeko me oikeasti Suomessa. Tai Lapissa. Maisema oli ollut jo pidemmän aikaa kuivempaa, puusto hyvin matalakasvuista, mutta Hietatievojen kohdalla ei voinut erehtyä, että olimme perillä.
Maisema avautui lähes puuttomana, hiekkaisena dyynialueena edessämme ja matala kasvusto käytännössä eli hiekassa. Muuta maata oli vain nimeksi. Jätimme auton tien sivuun ja jäimme hetkeksi ihastelemaan maisemaa. Kiipesimme pienelle dyynille, jotta näkisimme tätä erikoista maisemaa mahdollisimman kauas. Alue kuuluu Natura 2000 -verkostoon, joka pyrkii säilyttämään luonnon monimuotoisuutta. Mekään emme lähteneet tieltä kauas, koska valmiita polkuja ei sillä kohdalla ollut, mutta saimme jo tästä ihan varmasti hyvän kuvan, miltä alue näyttää.
Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa käytössämme, olisi ollut mukavaa heittää päiväreppu selkään ja lähteä kävelemään polkuja pitkin dyynialueella oleville järville. Toinen, mikä olisi varmasti hieno kokea, olisi tämä alue ruska-aikana sekä käydä alueella sijaitsevalla laavulla ja autiotuvalla.
