Syksy on itselleni aikaa, kun tekisi mieli viettää kaikki vapaa-aikansa ulkona. Syyskuussa ilmat alkavat viilentyä ja villapaidat kaivetaan vaatehuoneesta kesän jäljiltä pölyttymästä. Tuntuu, kuin tapaisi vanhan ystävän, jota ei ole hetkeen nähnyt. Hei vaan, mitä kuuluu? Ihanaa nähdä.
Viikonloppuna tuulettelimme ystäväni kanssa villapaitoja ja kuulumisia matkallamme Lahteen. Luontokohteiden ja -polkujen kiertäminen on mitä parhainta laatuaikaa kuulumisten vaihtamisille ja tervehenkiselle reippailulle.
Yksi kohteistamme olikin minulle jo entuudestaan tuttu. Pirunpesä Tiirismaan kierroksen varrella on kohde, joka kannattaa käydä katsomassa kesällä. Vaikka kalliohalkeama on hieno näky ihan vain katsellakin, saa siitä paljon paremman kuvan, kun käy kiipeilemässä kallioilla ja kivillä, kurkkii halkeamiin ja haastaa itsensä loikkimaan kiveltä toiselle tai jopa kiipeämään melko jyrkkää kallionseinämää pitkin.
Pirunpesälle
Autolla tullessa pieni parkkipaikka sijaitsee Arvi Hauvosen tien ja Televisiotien risteyksessä. Reitti lähtee aivan parkkipaikan kulmalta. Polku Pirunpesälle kulkee vanhan havumetsän läpi ja poikkeaa välillä kuntoradalle. Vajaan kilometrin kävelyn jälkeen saavumme Pirunpesän valtavalle halkeamalle. Ystäväni katoaa nopeasti näköpiiristä ja lopulta katse tavoittaa hänet kiipeämästä kohti halkeaman keskustaa.
Ja totta. Pirunpesä todellakin aukeaa komeana nimenomaan silloin, kun sinne sukeltaa sisälle. Kulku on hidasta louhikkoisen maaston vuoksi ja saa olla tarkkana, mihin jalkansa asettaa. Mutta mitä ylemmäs kiipeää, sitä komeampana kohde näyttäytyy. Mitään valmista polkua louhikossa ei ole, mutta yllättävän ketterästi siellä pääsi kulkemaan, kun vain valmistautui käyttämään tarvittaessa nelivetoa tai ottamaan ainakin tukea viereisistä kivistä.
Vaikka kalliohalkeama on hieno näky ihan vain katsellakin, saa siitä paljon paremman kuvan, kun käy kiipeilemässä kallioilla ja kivillä, kurkkii halkeamiin ja haastaa itsensä loikkimaan kiveltä toiselle tai jopa kiipeämään melko jyrkkää kallionseinämää pitkin.
Aikamme halkeamassa kiipeiltyämme, kapusimme vielä kalliohalkeaman päälle. Viimeistään tässä kohtaa alkoi villapaita olla jo liikaa. Kallion päältä pääsi kurkkimaan kohdetta yläkautta ja halutessaan olisi päässyt vielä kulkemaan kapean halkeaman pohjalla, mutta me tyydyimme tällä kertaa ihastelemaan sitä ylhäältä.
Tiirismaan kierros jatkuu tästä vielä eteenpäin, mutta meidän tarkoituksemme oli käydä tällä kertaa vain Pirunpesällä, joten kävelimme samaa reittiä takaisin parkkipaikalle. Kohteena Pirunpesä on hieno kokemus ja varsinkin, jos sukeltaa sisälle louhikkoon. Kulku louhikossa on haastavaa, mutta louhikon reunalla kulkee kapea metsäpolku, jonne kannattaa kiivetä, vaikka itse louhikkoon ei halua lähteä kulkemaan.
