Aurinko paistaa lämmittävästi auton ikkunasta, kun ajelemme hiekkatietä pitkin kohti merenrantaa. Päivän retkikohteemme on Kopparnäs-Störsvikin kalliorannat Inkoossa. Merenranta ja laajat kalliot ovat itselle hyvin maadoittava elementti ja tämä retki on erittäin tervetullut rauhoittumishetki omaan arkeeni. Nautin siitä, kun istun kalliolla, käännän kasvoni kohti tuulta ja painan jalkapohjani vahvasti kalliota vasten. Katseellani etsin aina pieniä, kauniita yksityiskohtia ja niitä merenrantamaisema tarjoaa paljon: mitä hassuimmista koloista kasvavia heiniä, erilaisia muotoja ja halkeamia kallioissa, veden sileäksi muovaamia rantakallioita, taideteoksellisen kauniita kiviä, joiden värimaailma saa luovan puoleni valloilleen.
Jätämme auton Kopparnäsintien päähän parkkipaikalle ja toteamme, että emme ole todellakaan ainoita rantaan tulleita. Onneksi alue on laaja, joten kylki kylkessä ei tarvitse kenenkään kanssa kulkea. Kopparnäs-Störsvikin virkistys- ja luonnonsuojelualue koostuu kahdesta osasta: Inkoon puolella sijaitsevasta Kopparnäsistä ja Siuntion Störsvikistä. Yhteispinta-alaa tällä alueella on 800 ha.
Merimaisemia
Kiipeämme ensimmäisenä Rävbergetin laelle, josta avautuu upea maisema merelle. Istumme kallion laelle ja kaivamme repusta eväät – johan tässä on käveltykin 200 metriä. Retkemme ei toki alkanut suoraan tänne ajamisella, vaan kävimme ensin kauniissa vanhassa kuusimetsässä sieniretkellä todetaksemme, että antaa suppilovahveroiden vieläkin kasvaa hetki. Tänä vuonna nuo syksyn odotetuimmat sienet ovat nousseet todella hitaasti.
Eväitä syödessämme mietimme askelmerkkejä ja paikkoja, missä kävisimme. Ystäväni kertoo, että Kopparnäs-Störsvikin alueella on pari luontopolkuakin, mutta tällä kertaa päätämme vain haahuilla päämärättömästi pitkin kauniita rantoja ja nauttia kiireettömyydestä.
Ja rantakallioita
Laskeudumme alas kalliolta merenrantaan ja jään ihastelemaan rannassa kasvavia, tuulen taivuttamia matalia mäntyjä. Ne ovat kuin suuria bonsaipuita, joihin ihmisen kädenjälki ei ole päässyt vaikuttamaan. Rannan kalliot ovat upeat ja sen tulen huomanneeksi myös kotona kuvia kamerasta purkaessani. Olen tallentanut kameralle lähemmäs sata kuvaa pelkästään kallioista ja erilaisista kivistä. Niiden väritys, muodot ja se, miten vesi on niitä muokannut ajansaatossa, on jotain käsittämättömän kaunista.
Rannalle on saapunut ihmisiä istumaan kallioille, kalastamaan, kävelemään ja pyöräilemään. Tällainen kohde mahdollistaa monipuolisen luonnossa liikkumisen juuri itselle sopivimmalla tavalla. Tulipaikoilla on perheitä makkaranpaistossa ja tallusteleepa yhdelle tulipaikalle miesporukkakin muovipussit kädessään. Vaihtoehtoja viettää syksyistä lauantaipäivää on monia.
Me kävelemme pitkin rantaa ja jäämme tulistelemaan Berguddenin nimen lähellä olevalle nuotiopaikalle. Naureskelemme, että toimintamme on kuin Enid Blytonin Viisikko-sarjoista ja kaivelemme taas eväät esiin.
Me kävelemme pitkin rantaa ja jäämme tulistelemaan Berguddenin niemen lähellä olevalle nuotiopaikalle. Naureskelemme, että toimintamme on kuin Enid Blytonin Viisikko-sarjoista ja kaivelemme taas eväät esiin. Tulia meidän ei tarvitse tehdä, vaan lisäämme vain muutaman puun jo edellisten evästelijöiden jäljiltä jättämään hiilloksella huokuvaan tulisijaan. Eväsleivät ja pikkupullat lämpenevät nopeasti tulisijan ritilällä ja termarista kaadettu lämmin glögi lämmittää mukavasti viileänä syyspäivänä.
Alueella kulkee polkuja pitkin poikin ja lähdemme kulkemaan niistä yhtä, joka kulkee kohti metsää. Meri näkyy edelleen oikealla puolellamme ja aikamme metsäpolkuja tallailtuamme saavumme takaisin kallioille. Kävelemme hetkittäin valmiiksi tallattuja reittejä pitkin ja välillä taas aivan veden rajassa kiveltä toiselle loikkien, kunnes saavumme niemen kärkeen. Sen edustalla uiskentelee viisi joutsenta, joista neljä on vielä poikasia. Tämä kokoonpano on ilmeisesti ollut alueella pidempään, koska ne eivät kummemmin meitä arastele, vaan uiskentelevat pikkuhiljaa jopa lähemmäs ihan rauhanomaisin elkein.
Aikamme joutsenia ihasteltuamme jatkamme matkaa vielä toisen niemen kärkeen, josta näkyy hyvin Klobbackan niemi. Kyseisen niemenkärjen ympäri kulkee luontopolku, 2,7 km mittainen Klobbackan kierros ja totean ystävälleni, että ensi kerralla voisi käydä kävelemässä sen ympäri. Tähän voisi yhdistää vielä Brändöskatans bulevardin rengasreitin, joka on vajaa 3 kilometriä pitkä.
Niemenkärjessä seisoskellessani mietin, mihinkähän suuntaan linnunrata aukeaa. Pitkäaikainen haaveeni olisi tulla kirkkaana yönä kuvaamaan merta, kallioita ja linnunrataa. Sanoisin, että täällä voisi olla hyvät mahdollisuudet siihen.
Rannassa on vielä yksi tulipaikka ja vierestä kulkeva polku vie meidät muutamalla askeleella takaisin parkkipaikalle. Kopparnäs-Störsvikin alue kokonaisuudessaan on todella mukava, matalan kynnyksen luontokohde, joka tarjoaa varmasti jokaiselle kävijälleen jotakin.