Olen taas kesän jälkeen aktivoitunut neulomaan enemmän ja erityisesti olen innostunut suunnittelemaan omia malleja. Inspiraatio neuleisiin löytyy tietenkin luonnosta, jossa haluan myös kuvata ne. Ensilumi oli juuri satanut maahan, kun sain yhden sukkaparin valmiiksi ja mielessäni pyörittelin, missä ihmeessä ne haluaisin kuvata ne. Lopulta mieleeni tuli ystäväni kanssa ehkä jopa hieman ohimennen käyty kohde, kun pysähdyimme Tirvan kylällä kosken luona. Silloinkin oli talvi ja mieleen jäi paikan kauneus.
Pakkasin mukaan sukat ja ystäväni ja ajelimme ottamaan muutamat kuvat sukista, jotka saivat sitten ihan ansaitusti nimekseen Ensilumi. Aikamme kuvailtuamme katseeni osui sillan reunassa olevaan kylttiin, jossa luki luontopolku. Ja arvata saattaa, että sehän piti lähteä tutkimaan. Aiemmin olen kyllä katsonut, että lähistöllä on Sopen tossupolku, josta en ole löytänyt sen enempää tietoa, kuin että se on ”toistaiseksi suljettu”. Mutta tämä luontopolun kyltti oli jotain muuta.
Luontopolulle
Aina uteliaina uusille poluille ja pienille seikkailuille lähdimme kulkemaan joen vartta kyltin osoittamaan suuntaan. Väliväylän reitti kulkee Tirvan läpi ja tässä kohtaa reittiä on pakko jalkautua hetkeksi, jotta pääsee ohittamaan padon. Joki kääntyy melko lailla 90 asteen kulmassa ja jatkamme pientä polkua sen reunaa pitkin. Ruunakoskeksi kartalla merkitty joen pätkä on todella kaunis. Vaikka sana satumetsä kuulostaa monesti jo niin käytetyltä ja kuluneelta, niin sitä tämä on, kuin satumetsä. Polku kulkee luonnon ehdoilla ja kiipeilemme kivien, kantojen ja juurien yli. Väistelemme kaatuneita puita ja ihastelemme sammalen peittämään jyrkkää rinnettä, joka nousee heti polun vierestä.
Ruunakoski
Ruunakoskesta nousee suuria, sammaloituneita kiviä ja en malta kulkea eteenpäin, kun jään ihastelemaan maisemaa jatkuvasti. Sammalten ja sanaisten vehreys on silmiinpistävää jopa marraskuussa ja ensimmäiset pienet jääpuikot ovat muodostuneet kallion reunoille. Vaikka joen vartta ei kuljeta kuin enintään puoli kilometriä, voisi aikaa ihasteluun käyttää vaikka ja kuinka.
Joen rannasta polku kääntyy kohti metsää ja vastaan tulee heinittynyt metsätie. Luontopolkua ei ole ainakaan toistaiseksi merkitty mitenkään ja jatkamme pitkin metsätietä oikealle. Tie vie takaisin kohti Tirvantietä ja matkan varrelle jäävät rakennukset, joiden nimet ovat Tallimökki ja Yläpytinki. Nämä rakennukset ovat osa sitä historiaa, kun alueella on ollut tehdas- ja sahatoimintaa vuosina 1890–1947, kunnes sahan tulipalon myötä toiminta loppui.
Reitti palaa takaisin joenvarteen ja matkaa kertyy yhteensä noin reilun kilometrin verran. Ei siis mikään pitkä reitti kuljettavaksi, mutta näinkin lyhyelle reitille mahtui paljon kaunista katseltavaa. Lisäksi reitin varrella näkyi vanhan tehtaan piippu ja vanhoista rakennuksista kunnostetut, nykyiset lomahuoneistot. Aivan parkkipaikan vierestä lähtee padon yli silta, joka vie entiselle tehtaanpatruunan talolle. Talo on nykyään OAJ:n omistuksessa.
