Get lost in nature and you will find yourself
Tämä artikkeli on kirjoitettu keväällä 2017, kun opiskelin luonto-ohjaajaksi. Kertomus oli jäänyt vanhaan blogiin, joka ei ole enää julkinen. Halusin kuitenkin nostaa tämän seitsemän vuotta siten tehdyn retken, koska se oli allekirjoittaneelle hyvin ikimuistoinen ja opetti retkeilystä paljon. Tiistaiaamuna pakkailin rinkkaa ja tein samalla listaa, mitä kaikkea sitä tarvitseekaan yön yli retkille ottaa mukaan. Tämä …
Kun ulkona on oikein kunnon pakkaset, on mukava kääntää ajatukset viime kesän lämpimiin muistoihin. Yksi näistä kesän parhaista hetkistä oli retki Punkaharjun maisemiin ystäväni kanssa. Koska olimme molemmat pienen irtioton tarpeessa arjesta, ja edellisestä kuulumisten vaihdostakin oli jo ikuisuus, oli aika tehdä asialle jotain. Kun silmiin osui Metsähallituksen ylläpitämä Lammasharjun mökki kuvankauniissa maisemissa, ei asiaa …
Olen taas kesän jälkeen aktivoitunut neulomaan enemmän ja erityisesti olen innostunut suunnittelemaan omia malleja. Inspiraatio neuleisiin löytyy tietenkin luonnosta, jossa haluan myös kuvata ne. Ensilumi oli juuri satanut maahan, kun sain yhden sukkaparin valmiiksi ja mielessäni pyörittelin, missä ihmeessä ne haluaisin kuvata ne. Lopulta mieleeni tuli ystäväni kanssa ehkä jopa hieman ohimennen käyty kohde, kun …
Marraskuu, sunnuntai ja aurinko. Tällaista yhdistelmää ei vain voi viettää sisällä. Onneksi olimme sopineet jo aikaa sitten juuri tälle päivälle ystäväni kanssa pienestä luontoretkestä. Samalla, kun hörpin aamukahvia, selailin netistä lähialueen luontopolkuja, josko vielä löytäisin edes yhden sellaisen luontopolun, jolla en olisi vielä käynyt. Marraskuussa luontopolun valintakriteereinä ovat kärkisijoilla laavu ja tulipaikka sekä sellainen sopiva …
Hämmäauteensuo Lappeenrannassa on paikka, jonne palaan kerta toisensa jälkeen. Sen lisäksi, että suomaisema on kaunis, on tällä reitillä paljon muitakin hyviä puolia. Hämmäauteensuon lyhyempi reitti on vain noin kaksi kilometriä pitkä ja matkan varrelle jää pitkospuiden ja suomaiseman lisäksi laavu, joka on suosittu varsinkin lapsiperheiden keskuudessa. Reitin maasto on helppokulkuista, eikä suuria nousuja tai laskuja …
Jos joskus voi sanoa suon tulevan kirjaimellisesti puskista, niin Soisalmensuo on yksi niistä. Kävelemme ystäväni kanssa pitkin kevyen liikenteen väylää, ympärillä omakotitaloja kauniine pihoineen. Ja yhtäkkiä saavummekin keskelle suomaisemaa. Olemme Soisalmensuon eteläpäädyssä, josta pitkospuut alkavat. Jos pitkospuille mielii suon eteläpäästä, on Tiilijärventien päädyssä parkkipaikka, josta pääsee kävellen reitin alkuun. Suo ja pitkospuut eivät petä maisemallisesti …
Musta kursori vilkkuu valkoisella taustalla, kun käyn päässäni läpi, mistä aloittaisin, mitä kirjoittaisin vai kirjoittaisinko mitään. Mietin, kuinka kaksiteräinen miekka on se, että haluan tarinoillani lisätä ihmisten tietoisuutta luontokohteista ja samalla edistää hyvinvointia. Toisaalta taas pohdin, kuinka paljon luonnon kantokykyä rasitan sillä, että ylipäätään kirjoitan luontokohteista. Vastuullinen retkeily Vaikka retkeilen aina luontoa kunnioittaen, en silti …
Syksy on itselleni aikaa, kun tekisi mieli viettää kaikki vapaa-aikansa ulkona. Syyskuussa ilmat alkavat viilentyä ja villapaidat kaivetaan vaatehuoneesta kesän jäljiltä pölyttymästä. Tuntuu, kuin tapaisi vanhan ystävän, jota ei ole hetkeen nähnyt. Hei vaan, mitä kuuluu? Ihanaa nähdä. Viikonloppuna tuulettelimme ystäväni kanssa villapaitoja ja kuulumisia matkallamme Lahteen. Luontokohteiden ja -polkujen kiertäminen on mitä parhainta laatuaikaa …
Ajelen kauniina heinäkuisena aamuna Lohjansaareen ja jätän auton entisen kyläkoulun vieressä olevalle parkkipaikalle (Pietiläntie 23, Lohja). Paavolan luontopolku lähtee aivan pienen parkkipaikan vierestä ja jään hetkeksi lukemaan infotaulua. Siinä toivotellaan tervetulleeksi luontopolulle ja kerrotaan polun varrella olevasta lehtoalueesta. Luontopolulle Polku nousee pienelle kasvuston peittämälle kalliolle ja ohitan entisen Lohjansaaren kyläkoulun, joka on piiloutunut omaan rauhaansa …
”Hei siis mahtavaa! Tännehän mä olen itseasiassa aina halunnut tulla”, henkäisen, kun saavumme kohtaan, jossa Isokurun molemmin puolin nousevat tunturit saavat itsen tuntemaan kovin pieneksi. Kuinka monta kertaa olin ihastellut muiden kuvia, joissa ihmiset kävelevät loputtomalla kävelysillalla, joka mukailee tunturien välistä uomaa. Ja nyt, lähes vahingossa, olin siellä itsekin. Pari tuntia aiemmin olimme ajelleet pohjoisen …