”Hei siis mahtavaa! Tännehän mä olen itseasiassa aina halunnut tulla”, henkäisen, kun saavumme kohtaan, jossa Isokurun molemmin puolin nousevat tunturit saavat itsen tuntemaan kovin pieneksi. Kuinka monta kertaa olin ihastellut muiden kuvia, joissa ihmiset kävelevät loputtomalla kävelysillalla, joka mukailee tunturien välistä uomaa. Ja nyt, lähes vahingossa, olin siellä itsekin. Pari tuntia aiemmin olimme ajelleet pohjoisen …
